Инкери

Ovella

Päästä minut sisään.
Ulkona kaatamalla sataa.
En pyydä muuta
kuin vain oven avata.

Älä häädä pois.
Kulkukoirana ovellasi
Anna kiertyä kuivumaan.
En pyydä isännäksi.

Anna kynä ja paperi.
Kysymysmerkin piirrän.
En hiljaisuutta riko.
Ei ole pakko vastata.

Hukkuvan pelastus
on hukkuvan käsissä.
Mutta toivo auttavaan käteen
kuolee viimeisenä.
Epätoivossa sitä minäkin toivon.

Sadetta ja kyyneleitä

Kun on harmaita pilviä taivaalle kertynyt,
Kaikki tuntuu menneen suunniltaan.
Unohdan sateenvarjoni tahallain kotiin
ja lähden sadetta vastaan ottamaan.

Tunnen ihollani sen askeleita —
Ensin helliä sitten kovempia.
Antaudun sille ja omia kyyneleitäin
mielen vankilasta vapaudutan.

Vesiryöppyjen läpi juoksen.
Tomuiset ajatukset taakse jää.
Läpimärkänä saavun sun luokse
Ja oveesi hiljaa koputan.

Avaat heti ja katseesi –
selkeä taivas poutana
Pyyhkii pois päivän murheet,
Ja saa minua tuhkasta nousemaan.

Silmäteräsi kaivoon sukellan
Astun ulos kyyneleen kirkkaana
Ja lasken sateen sulattama
huulillesi pienenä pisarana.