Инкери

Ihaellen Anniansa
Matti lausuu inoissansa:
”Kuules, armas Anni kulta,
Suutelon nyt ryöstön sulta”

Anni katsahtaapi poikaan
Sepä virkaa: ”Etpä voikaan!
Suudelmata etpä ryöstä
Estän sinut siitä työstä”

”Millä keinoin sitten estät?
Tuskin rynnäköni kestät,
Jos mä ryöstöön rupeaisin..

Keinon tokko kuulla saisin?”

«Etpä ryöstä, etpä ryöstä!

Estän sinut siitä työstä!

Onpa keino, ryöstön jolla
Estän, — annan sovinnolla»

Inkeri, 1895