Eero Ilmari Haapakoski ja Inkerin lippu

Май 14th, 2016 Рубрики: Статьи / Artikkelit

проект_флагаХапакоскиMe tiedämme Inkerin lipusta yllättävän vähän. Oikeastaan vain sen, että se on olemassa. Tekisi mieli uskoa, että oman lipun saaminen taistelutantereelle vuonna 1919 oli inkeriläisille vapaajoukoille siinä määrin mieltä ylentävä tapahtuma, että arvokas tieto sen synnystä vielä joskus löytyy. Mikäli näin tapahtuu, tulevan Inkerin liputuspäivän ajankohdaksi Suomessa, ja miksei muuallakin, voidaan kernaasti esittää ja hyväksyä Inkerin lipun vihkimispäivä. Siitä ei vain vielä ole tarkkaa tietoa, eikä monesta muustakaan yksityiskohdasta. Näyttelijä Iisakki Latun kuva Inkerin lipusta Tuntuu oudolta, että Liiton johtokunnalle Iisakki Latun esittämä väripiirros Inkerin lipun ja Inkerin vaakunan malleiksi ei herättänyt sen suurempaa huomiota. Toinen merkille pantava havainto liittyy siihen, että Kirjasalossa tapahtuneen Inkerin lipun laskemisen jälkeen siitä mainitaan vain muutaman kerran Liiton omaisuuden luetteloimisen yhteydessä. Esimerkiksi otettakoon Suomen Kansallisarkiston Inkerin Arkistosta löytyvä Luettelo Inkeriläisten toimikunnan omaisuudesta helmikuun 28 p:nä 1928. Kohta 2. Inkerin lippuja… 1 kpl (Inkerin liitolla). Lipusta ei ole mainintoja Inkerin Liiton hallituksen, eikä johtokunnan pöytäkirjoissa, ei Suomessa vietettyjen Inkerin kesäjuhlien, eikä vuosijuhlien sanomalehtiselostuksissa

. Inkerinsuomalaisen Erkki Räikkösen perustama ja johtama Itsenäisyyden Liitto teki Suomen lippua ahkerasti tunnetuksi, ja tässä mielessä hänen toimintansa olisi voinut olla esikuvana Inkerin Liitolle. Olihan Inkerin lippu olemassa. Eipä kuitenkaan. Lippuasia tuli esiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin lipun käyttöön ottamisen jälkeen. Tarkka tieto lipun vihkimisajankohdasta ei ole vieläkään löytynyt. Seuraava maininta lipusta löytyy vasta jatkosodan aikana. Helsingissä asunut Suomalaisen teatteri näyttelijä Iisakki Lattu toi nähtäväksi Inkerin Liiton johtokunnalle värikuvan lipusta 1. marraskuuta 1930. Suunnilleen A 4:n kokoisessa kartongissa Iisakki Latun piirtämän lipun alla lukee: ”Kapteeni E. I. Haapakosken Inkerin rykmentille suunnittelema ja Väliaikaisen Hoitokunnan hyväksymä. Piirsi I. Lattu 1930. Lipun pituus 18 mittayksikköa ja leveys 11.” Tämän tiedon on lainannut tunnettu suomalainen heraldiikan asiantuntija Kari K. Laurla 1989 julkaisemaansa kirjaseen Inkeri. Vaakuna ja lippu. Hän toteaa, että alun perin LänsiInkerissä 1919 toimineelle Inkerin rykmentille piirtämäänsä lippuun Haapakoski oli valinnut Ruotsin aikaisen vaakunan värit. Tukholman varuskammiossa nähtävinä olevien Inkerin vaakunoiden värit ovat kaukana Latun esittämästä ja Laurlan toistamista. Värit ovat nimittäin siniharmaat. Koska meillä ei ole muuta näyttöä kuin Iisakki Latun piirros, voidaan olettaa vaakunan ja ensisijaisesti Inkerin lipun värien olevan Iisakki Latun luomuksia. Otteessa Pohjois-Inkerin Hoitokunnan ylimääräisen kokouksen pöytäkirjasta 11. maaliskuuta 1921 § 15 kerrotaan, että ”Vahvistetaan Inkerin lipun väri ja koko seuraavasti: pohja keltainen; risti sininen; ristin reunamaviivat: tiilenpunaiset. Koko korkeus: 100 cm.: 35 keltaista, 5 punaista, 20 sinistä, 5 punaista, 35 kelt. Pituus 150 cm.: 45 keltaista, 5 pun., 20 sinistä, 5 pun. 75 keltaista. Otteen oikeaksi todistavat M. Kälviäinen ja J. Tirranen. Samassa esitetään Inkerin lipun piirustus mittasuhteineen. Latun esittämästä piirroksesta Laurla toistaa Inkerin lippu väriskaalan: ”tausta on krominkeltainen, skandinaavinen risti sinoberinpunainen, jonka päällikkeenä koboltinsininen risti.” Lipun mittasuhteet ovat 18 (5+ 0,5 +2 +0,5 +10): 11 (4 + 0,5 + 2 + 0,5 + 4). Myös toisenlaisia mittasuhteita on käytetty, Laurla huomauttaa. Hänen kirjassaan esitetään kynäpiirros Inkerin lipun luonnoksesta. Luettuani satoja sivuja hoitokunnan pöytäkirjoja en ollut tavannut niissä mainintaa, joka millään tavalla olisi sivunnut lippua. Tämän vuoksi Laurlan kirjassa esittämä väite, että ”lippu sai suopean vastaanoton vapautetuilla alueilla ja kansa otti sen omakseen sekä näin pataljoonan lipusta tuli koko Inkerin lippu” vaikuttaa lähinnä hyväuskoiselta kaunopuheisuudelta. Laurlan mukaan Inkerin vapaajoukolla sen ensimmäisessä hyökkäyksessään Länsi-Inkerissä 12. toukokuuta 1919 oli mukanaan oma lippu. Lähdeviitteitä Laurla ei kuitenkaan esitä. Jos vuonna 1919 käyttöön otettu Inkerin lippu olisi taisteluissa tai muissa olosuhteissa kärsinyt tai tuhoutunut, on todennäköistä, että tapahtumasta olisi säilynyt edes jonkinlainen merkintä jossakin Inkerin pataljoonan tai rykmentin asiakirjoissa. On hämmästyttävää, että Kansallisarkistossa ja Suomen Inkeri-liiton arkistoissa Inkerin rykmenttiä ja myöhemmin Inkerin Liittoa koskevista asiakirjoista on lipusta huomautetaan vain ohimennen ja silloinkin lähinnä Liiton omaisuusluetteloissa. Merkillistä tässä lipputarinassa on myös se, että Inkerin lipun voi tunnistaa muutamasta mustavalkoisesta aikalaisvalokuvasta. Varmimmin lipun näkee sen noston ja laskun yhteydessä Pohjois-Inkerin erikoispataljoonan lakkauttamiseen liittyneessä jäähyväisparaatissa Kirjasalossa 5. joulukuuta 1920. Mainitusta Laurlan kirjasta löytyy valokuva myös Pohjos-Inkerin vapaajoukkojen lipun vihkimistilaisuudesta 8.9.1919 ja lippuvartiosta. On kuitenkin niin sanottu hyvä kysymys, missä määrin mainittuihin ajankohtiin voi luottaa. Inkerin lipun syntyjen selvittelyn perusongelmaksi on muodostunut hyväksyttävien lähdeviitteiden puute, ja julkaistujen tietojen kritiikitön myöhempi lainaaminen. Vaikuttaa siltä, että näin on käynyt muun muassa Kari Laurlan kohdalla. Hän on luottanut Iisakki Latun piirtämän lipun mallikuvaan ja siinä olevaan lipun syntyyn liittyvään tekstiin. Käytössä olevan tiedon perusteella Inkerin lipun taustoja ei voida pitää selvinä. Jotain meillä on kuitenkin tiedossa, niin lipun suunnittelijasta kuin lipun vaiheistakin. Ilmari Haapakosken nimen liittymisessä Inkerin suomalaisuuteen on ollut paljon sattumanvaraista. Lähtökohtaisesti mikään ei viitannut siihen, että hän jättäisi jälkensä Inkerin historiaan. Taiteilija Ilmari Haapakoski Eero Ilmari Haapakoski syntyi Sortavalassa 27. helmikuuta 1893. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta 1911. Haapakoski merkittiin saman vuoden toukokuussa Helsingin yliopiston nimikirjaan ja poistettiin ylioppilasluettelosta kevätkaudella 1913. Samana vuonna hän löytyi kirjoilta taideteollisuuskoulusta, silti hän ei suorittanut yhtäkään kurssia. Haapakoski kirjoittautui yliopistoon EERO ILMARI HAAPAKOSKI JA INKERIN LIPPU TIETOJA Inkeri lokakuu 2012, n:ro 3 (078) 4 uudelleen syyskuussa 1915, ja hänet poistettiin kirjoista kevätlukukaudella 1917. Hän saattoi opiskella yksityisesti jossakin Helsingin korutai kultasepänliikkeessä, vaikka toistaiseksi siihen ei ole löytynyt varmistusta. Seuraavaksi löydämmekin Ilmari Haapakosken osallistumassa Suomen Vapaussotaan, kuten Suojeluskuntain Yliesikunnan henkilötietomerkintä antaa hänestä tietää. Siitä alkaa nuoren miehen sotilasura: reservikornetti 1919, aktiiviupseerikurssi Suomen kadettikoulussa 1920, puolen vuoden opetus Ecole d’application de Cavaliessä Saumurissa Ranskassa vuosina 1920–1921. Samana vuonna Haapakoski ylennettiin luutnantiksi. Sarakkeessa siveelliset ominaisuudet hänestä lukee: tyyni ja harkitseva. Hänen silmäänpistäviä ominaisuuksiaan oli hyvä ratsastustaito. Haapakosken siviiliammatiksi on merkitty koristetaitelija. Hänen henkilötietojensa kielitaitoluettelo on kerrassaan vaikuttava. Sen mukaan hänen suulliseen ja kirjalliseen taitoonsa kuuluivat suomen ja ruotsin lisäksi saksa, englanti, ranska ja venäjä sekä välttävästi tanska. Haapakosken omakätisesti Saumurissa 8.4.1921 kirjoittama kaksisivuinen uskollisuudenvala luultavasti avasi hänelle mahdollisuuden nousta urallaan. Vuonna 1926 hän toimi Suojeluskuntain Yliesikuntapäällikön Lauri Malbergin adjutanttina, nyt jo kapteenina. Haapakoski komennettiin elokuussa 1928 puoleksi vuodeksi Hämeen ratsurykmenttiin. Komennuksen päättymiseksi on merkitty 1.2.1929. Kapteeni Eero Ilmari Haapakosken elämä katkesi 23.4.1929. Mitä meille on jäänyt käteen? Esitetyn valossa me voimmekin kysyä, missä välissä ja milloin hän sai kosketuksen Inkeriin niin, että hän innostui suunnittelemaan Inkerin lipun? Palataan 1910-luvulle. Hajanaisten tietojen yhdistäminen ja rinnastaminen antaa kuvan siitä, että ylioppilas Ilmari Haapakoski olisi vuosina 1913 ja 1914 jonkin aikaa asunut alivuokralaisena inkeriläissyntyisen näyttelijä Iisakki Latun asunnossa Helsingissä osoitteessa Pohjoinen rautatienkatu 17. Siellä Eero tutustui Latun tyttäreen Inkeri Mariaan. Nuoret avioituivat. Näin Iisakki Lattu, lahjakas mies ja hyvä piirtäjä hänkin, sai vävykseen kuvataiteilijan. Kaikki muu, mikä liittyy Inkerin lipun syntyvaiheisiin, onkin hämärän peitossa. Loppuen lopuksi me tiedämme Inkerin lipusta yllättävän vähän. Oikeastaan vain sen, että se on olemassa. Tekisi mieli uskoa, että oman lipun saaminen taistelutantereelle oli inkeriläisille vapaajoukoille siinä määrin mieltä ylentävä tapahtuma, että arvokas tieto joskus vielä löytyy. Mikäli näin tapahtuu, tulevan Inkerin liputuspäivän ajankohdaksi Suomessa voidaan kernaasti esittää ja hyväksyä Inkerin lipun vihkimispäivä. Siitä ei vain vielä ole tarkkaa tietoa, eikä monesta muustakaan yksityiskohdasta. Emme vieläkään tiedä kenen aloitteesta Haapakoski oli suunnitellut Inkerin lipun, kenen toimesta ja missä se valmistettiin, miten lippu toimitettiin Inkerin taisteluyksikköön 12.5.1919 ja niin edelleen. Me tiedämme varmasti, että jatkosodan aikana Inkerin lippua käytettiin valalippuna heimosotureiden yksiköissä, tietämättä kuitenkaan varmuudella, että kyseessä olisi ollut kansalaissodan aikainen lippu. Piirtämässään lipun värillisessä kuvassa Iisakki Lattu viittaa, että hän teki mallin Ilmari Haapakosken luonnoksesta. Me tiedämme tämän varmasti, koska Latun piirros kuuluu Suomen Inkeri-liiton kokoelmaan. Sen sijaan Kansalliskirjastosta löytyvästä Eero Ilmari Haapakosken arkistosta ei kuitenkaan löydy yhtä- kään lipun mallia tai harjoitelmaa. Missä määrin Latun esittämä Inkerin lipun malli vastasi Haapakosken omaa näkemystä lipun väreistä, ja mitkä niiden kuuluisi olla, jää yhä avoimeksi. Wikipediasta löytyvän tiedon mukaan jatkosodan aikaisen ErP 6:n kirjuri Reino Vesikko toimitti pataljoonan käyttämän lipun Inkerin Liiton huostaan. Kun Liitto lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen mukaisesti ”fasistisena” järjestönä” 26.11.1944, Reino Vesikko vei lipun mukanaan Ruotsiin. Ruotsi oli kylmän sodan aikana ainoa pohjoismaa, jossa Inkerin lippua saatettiin vapaasti käyttää julkisesti. Inkerinsuomalaisten kesä- juhlilla Boråsissa 1949 lipun tunnisti alkuperäiseksi sen ensimmäinen lipunkantaja vuodelta 1919 Aatami Kämpäs. Vesikon palattua Suomeen 1949 lippu jäi Ruotsin Inkeri-liiton nyt jo edesmenneelle aktivistille Matti Randefeltille (Pylsylle), joka säilytti sitä kotonaan Örebrossa 40 vuotta. Tämä historialliseksi luokiteltava lippu luovutettiin heimoveteraanien läsnä ollessa Helsingissä toimivalle Sotamuseolle 10.6.1999. Sen kankaan aika-ajoitus poistaisi arvailut lipun iästä. Silti paljon on vielä selvitettävää. Toivo Flink Dos, erikoistutkija Siirtolaisuusinstituutti Turku

Теги:
Комментариев пока нет.

Написать комментарий