Sivistystyö ja inkerinsuomalainen historia

Май 10th, 2016 Рубрики: Статьи / Artikkelit

Isto PIHKALA

К_семинарияKolppanan seminaarin perustamisesta 150v. Juhlaseminaari 4.10.2013 Hatsinan kaupungin kirjastossa.Isto Pihkalan esitelmän tiivistelmä ”Sivistystyö ja inkerinsuomalainen historia ”
— Kolppanan opettajaseminaari luterilaisen arvomaailman ja kansankulttuurin synnyttämänä –

Johdanto

Historiasta käsin voimme hahmottaa inkeriläisyyden olemusta kulttuurina ja arvoyhteisönä. Etnisyyden rooli inkeriläisyydessä on menneinä aikoina ollut suhteellisen helposti ymmärrettävissä suomalais-ugrilaisuuden pohjalta ja sitä se on tietyin lievennyksin edelleen. Neuvostoliiton aikaiset väestön siirrot ja seka-avioliitot ovat tuoneet inkeriläisyyteen uusia piirteitä. Tänään inkeriläisyyden tunnusmerkkeinä maantieteen ja kielen rinnalla korostuu aiempaa voimakkaammin arvoyhteisöluonne. Historiallinen Inkerin maa on hyvin kauan ollut huomattavan monikansallinen ja kielinen alue. Ehkä siksi on korostettu etnistä taustaa, kielen merkitystä ja luterilaista uskoa inkeriläisyyden tuntomerkkeinä. Kaikki kulttuurit muuttuvat koko ajan. Tänään ja ilmeisesti tulevaisuudessa yhä enemmän inkeriläinen sivistys ja kulttuuri muodostuu etnisesti väljähköstä ja monikielisestä ARVOYHTEISÖSTÄ. Tehtävämme on selkeyttää nuo arvot yhteiseksi identiteetiksemme. Sitä kautta kulttuurillemme avautuu tulevaisuus.

Aika ennen Kolppanan seminaarin perustamista
Viittaan esitelmääni 20.12.2011 ”400 Joulua” / Suomen Pääkonsulinvirasto, Pietari ja siteeraan sitä osin. Inkerinmaan sivistyselämää värittää vahvasti Ruotsin valtakaudelta lähtien luterilainen usko sen puhtaassa ”ortodoksisessa” muodossaan ja osa-alueittain myös yleinen, protestanttinen pietismi, jolla oli myös saksalaisia kytkentöjä. Leimallinen vaikutus on myös esikristillisellä suomalais-ugrilaisella runonlaulanta ja myyttikulttuurilla. Sen voimaa ja vaikutusta ei voi tänä päivänäkään aliarvioida. Tämä liittää inkeriläiset Viron laulukansaan.

К_семинария_2Murroskausi ja seminaarin perustaminen
Tämän osan perustan esityksessäni viittaamalla ”Inkerin Kirkko” lehdessä no.2/2013 julkaistuun artikkeliini ”Kolppanan seminaarin vaiheita ”. Erinomainen tietolähde on myös kirja ”Inkerin kirkko kansallisena kasvattajana” / Jaakko Raski, Helsinki 1932. n. 100 sivua. Kirjaa kannattaa etsiä mm. sen esittämien tilastotietojen tähden.

Maaorjuuden poistamisen jälkeen vapautetut inkeriläistalonpojat suuntautuivat voimakkaasti opintielle, myös sen tähden, että pienet, inkeriläisten lunastamat maatilat eivät sallineet kaikille lapsille jatkoelinkeinoa. Ajan hengen mukainen muuttoliike ei suuntautunut ”Amerikkoihin”, vaan lähialueen kasvavaan Pietarin kaupunkiin. Tämä piirre vahvisti voimakkaasti inkeriläisyyttä 1800-luvun puolenvälin jälkeen ja loi mitä hedelmällisimmät olosuhteet kulttuuri-, taide-elämälle, musiikille ja muille sivistyksellisille harrastuksille. Se loi inkeriläisyyden ”kultakauden”. Avain kaikelle tälle oli varsin kattava, luterilaisen kirkon alueelle luoma kansakoululaitos ja hyvä kristillisiin arvoihin rakentunut arvomaailma.

Sortovuodet ja seminaarin toiminnan päättyminen
Tämän kohdan olen myös käsitellyt lehtiartikkelissani, ”Kolppanan seminaarin vaiheita”. Seminaari oli ARVOYHTEISÖ, joka ei sopinut bolshevikkien ateistis-naturalistiseen arvomaailmaan ja siksi se lakkautettiin. Sitä ei myöskään haluttu — Tarton rauhansopimusta mitätöiden — säilyttää inkeriläisten kulttuuriautonomiaan, joka varsin kattavasti jäi bolshevikkien toimesta vain tekstiksi rauhansopimuksessa.

Uusi murroskausi ja Kelton seminaarin perustaminen
Ateistisen Neuvostoliiton romahdettua avautuivat mahdollisuudet rakentaa inkeriläisyyttä kannatellut luterilainen kirkko instituutiona uudelleen ja liittää se osaksi yhteiskuntaa. Luterilaisuus inkeriläiskodeissa oli toki elänyt ahtaissa puitteissa koko ateistisen neuvostovallan ajan. Tämä loi perustan kirkon nopealle elpymiselle 1980 – 1990 luvun taitteen aikana. Seuranneet tapahtumat puhuvat sen puolesta, että Inkerin luterilaisuudessa elävät vahvoina arvot, jotka kantavat yhteisön elämää. Inkerin kirkko on tänä aikana valinnut väljän etnisen ja kielellisen linjauksen arvoyhteisölleen. Kristillinen kirkko on avoin kaikille kielille, kansallisuuksille ja roduille. Seka-avioliittojen, suomalais-ugrilaisuuden ja muun luterilaisuuteen suuntautuvan kiinnostuksen pohjalta kaikki ovat tervetulleita omaksumaan kirkon yhteydessä inkeriläis-luterilaiset arvot. Äidinkielen merkitystä ei ole kuitenkaan syytä unohtaa. Se on luterilainen ARVO. Kaikilla on oikeus kuulla evankeliumi OMALLA äidinkielellään ja vaalia sitä seurakunnassa. (luterilaisuudessa ei ole mitään erityistä, pyhää ”kirkon kieltä” malliin latina tai kirkkoslaavi)

Inkerin Kirkolla on jälleen oma Opettajaseminaari, joka luo pohjaa uudenlaiseen kulttuuriympäristöön siirtyneelle inkeriläisyydelle. Se on KELTON TEOLOGINEN INSTITUUTTI. Inkerinsuomalaisuus on kadottanut paljon maantieteellisestä yhtenäisyydestään, kansansa kielestä (suomi) ja etnisestä ”puhtaudestaan” seka-avioliittojen kautta, mutta henkiset arvonsa se on säilyttänyt ja niitä vahvistamalla inkeriläisyys elää vastaisinakin vuosina ARVOYHTEISÖNÄ ja rikkaan historiansa jatkumosta.

Mitä nuo arvot ovat? Monilla sanoilla niitä voisi luonnehtia ja kutakin sanaa sitten edelleen sisällöllisesti purkaen. Joitakin sytykkeeksi: Usko; Vastuullisuus; Rehellisyys; Ahkeruus; Perhe; Palvelu; Kohtuullisuus jne., mutta tärkein on VAPAUS. Vapautta kristillisessä mielessä, vapautta syyllisyydestä armahduksen ja armon kautta, siis sydämen vapautta – ei ulkonaisesti anastettua, anarkistista vapautta, joka noudattaa mielihalujaan muista piittaamatta. Se tarkoittaa vapautta, myös vihasta ja katkeruudesta anteeksiantamisen kautta. Anteeksi antaminen puolestaan ei tarkoita vääryyden hyväksymistä, vaan luopumista ”oikeutetusta” kostosta tai muista vastavaatimuksista, joille ei tässä ajallisuudessamme ole reaalisesti edellytyksiä.

Теги:
Комментариев пока нет.

Написать комментарий